keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Vaivapostaus III

Nyt vihdoin seuraa trigger points -aiheinen vaivapostaus!

Mainitsinkin jo edellisessä vaivapostauksessa, että jännitysniskan sain edellisestä työpaikastani. Niin sain ilmeisesti myös nämä vaivoikseni, kun ergonomia oli mitä oli ja en myöskään osannut itse itsestäni huolehtia sen kaiken vaatimalla tavalla. Muistan jo aika alussa tuossa kyseisessä työpaikassa saaneeni käsisärkyjä. Sellaisia hirvittäviä hermosäryn oloisia jomotuksia, jotka helpottivat sillä, että nosti käden ylös. Pääsääntöisesti juili oikea puoli. Näitä aikoja tuli ja meni. Tuolloin en harrastanut liikuntaa kutakuinkaan ollenkaan.

Treenaamisen aloittamisen myötä alussa tilanne pysyi kauan poissa. Jos taas oli muutaman päivän tauko, tuli säryt takaisin. Taas katosivat muutaman päivän kuluttua, kun treenasi. Paikallistin kivun tuonne jonnekin hauiksen alle, sieltä kun hieroi hermokimppua, niin kipu oli samanlainen kuin säryn aikana. Ajattelin silloin, että se lähtee sitten sieltä jostain. En jaksanut sen enempää päätäni vaivata, kun pysyi kurissa kuitenkin.

Viime vuosina ovat olleet ajoittain aina pahempia. On ollut aikoja, kun ei ole pystynyt tekemään kaikkia haluamiaan treeniliikkeitä. Mm. kulmasoutu on ollut mahdoton, se kirpaisee aivan älyttömän kovin jostain olkapään tienoilta. Ja sitten taas jossain kohtaa on ollut parempi. Normaali elämä on kuitenkin sujunut suhteellisen hyvin.

Täällä Saksassa sitten meni vieläkin huonommaksi, samalla kun treenaaminen on koventunut entisestään. Erehdyin kerran punnertamaan yhdessä treenissä 2 x maksimit ja siitä alkoikin hirvittävät kivut. Samoihin aikoihin tein penkkiä kapealla otteella, mikä myös laukaisi kivut. Mahdollisia liikeratoja tippui pois, vasen puoli alkoi olla yhtä huono kuin oikea. En voinut kurottaa kättä, nostaa sitä, liikuttaa sivulle. Opin aivan omat liikeradat, jolla sain liikutettua käsiä, piti kiertää omituisen mutkan kautta, jos tahtoi esimerkiksi kurottaa. Joskus unohdin, kurotin, ja parkaisin. Tilanne senkun paheni vain. Öisin sai hädin tuskin nukuttua, enkä oikein nukkunutkaan moneen yöhön huonoimpana aikana, kun kädet särkivät. Joka ilta rakensin tyynyistä tietynlaisen keon ja yksi tuli käden alle, jotta käsi sai levättyä suhteellisen kivuttomassa asennossa. Takkiakaan ei meinannut enää saada päälle, eikä missään nimessä ilman kipuja.

Silloin mietin, että kyse on varmaan rinnasta, kun kerran punnerruksesta ja penkistä lähti. Ajattelin, että vetää jotenkin rinnan tukkoon ja jättää jotain hermoja sinne puristuksiin. Kipua oli kovin vaikea paikantaa, se tuntui olkapäässä, ainakin edessä, ehkä sivulla, ehkä takana vähän, pitkin käsivartta. Raastavaa hermokipua. Aloin googletella oireita ja päädyin kuitenkin lopulta johonkin olkavarren kiertäjäkalvosinrevähdykseen. Näissä liikeradat olivat samalla lailla rajoittuneita. Ainoa mikä ei oikein täsmännyt oli se, että leposärkyä oli aivan valtavasti. Muistaakseni se ei näissä niin kuulunut oireisiin.

Jotenkin sitä vain hyväksyi tämän ja teki sen mitä pystyi ja odotin lähinnä, että luulemani revähdys paranisi. Annoin asian olla. Täysin tästä erillisenä asiana sain päähäni googlettaa, että mitkä ihmeen kipupistepallurat mulla on tuolla selän teres major -lihaksen tienoilla (wiki). Ne olivat olleet siellä ties kuinka kauan, kosketuksesta ihan älyttömän kipeät ja ihmettelin aina, miksei muilla ole sellaisia kohtia. Niitä kun hieroi niin huusin kuin pieni (iso) sika hädässä.

Googlettamalla törmäsin trigger pointseihin (wiki), joista en ollut koskaan kuullutkaan ennen. Nyt luin tekstiä ahmien. Sillä sieltä löytyi yhtäkkiä syy myös käsisäryille. Säryt lähtevät noista hemmetin palluroista ja kipu säteilee pitkin kättä. Tässä linkissä hyvä paketti juuri kyseisen kohdan pointseista.

Lainaus tekstistä:

"Trigger Points in the teres major cause a deep ache in the posterior deltoid and over the long head of the triceps brachii muscle. Sometimes, pain is also referred to the posterior shoulder joint itself and to the dorsal forearm, but rarely the elbow. Trigger points in this muscle can cause sharp deltoid pain when resting your elbows on a table or desk or when reaching up and forward. Along with TrP's in the latissimus, reaching up and forward may be restricted with pain but the shoulder is not frozen."

Itselläni pahin on tuo olkapää, aika lailla ympäriinsä, mutta etuosa juilii eniten. Joskus hauiksen seutu, kyynärvarsi ei juurikaan. Ranteen tienoilla nipistelee pienessä pisteessä ikäänkuin iholla sellainen ärsyttävä nipistys, jota rapsutat ja rapsutat eikä se lähde pois, koska se ei ole ihokutinaa vaan jotain muuta.

Otettiin tämän tiedon valossa projektiksi hieroa noita joka päivä ja oikeastaan tästä lähtikin meidän päivittäinen hierontaprojekti käyntiin silloin. Jossain sivustolla sanottiin, että kuusikin kertaa pitäisi hieroa päivässä, jos ovat olleet pitkään ja tahtoo ne pois. No siihen ei sentään ryhdytty.. Alkuun huusin ja kovin, kun ei niihin meinannut voida koskea ollenkaan. Ajan myötä helpotti sekä säryt että kosketus, ja painoa sai alkaa laittaa hieronnalle enemmän ja enemmän. Nykyään niitä saa murjoa kunnolla. :) Joskin ovat aina arat ja olemassa edelleen, mutta paljon paremmat, eikä hieronnan voimakkuudelle ole rajoitusta. Nuo myös aktivoituvat pahemmin tietyistä asioista, kuten juurikin jos alkaisin taas punnertaa tai tehdä penkkiä. Samoin kameran roikottaminen tuolla oikealla puolella saa sen jo aika lyhyen ajan kuluttua juilimaan. Silloin kun ovat vähän huonompana, en voi esimerkiksi istua pitkää aikaa sohvalla (pitkä aika saattaa olla vaikka puoli tuntia). Siinä asennossa on jotain, mikä aiheuttaa sitä leposärkyä. Siinä on mahdoton olla, se kipu on jotain sietämätöntä. Jokainen, jolla on ollut hermosärkyä, tietää ettei sitä meinaa kestää.

Tietyt liikeradat tuntuvat edelleen, mutteivät satu. Jos taas ottaisin puntin käteen ja koittaisin viedä esimerkiksi käsiä ulkokautta ylös, kipu iskisi enkä pystyisi siihen. Tämän takia on mm. haastavaa miettiä olkapäille erilaisia treeniliikkeitä, kun kaikki ei vain onnistu. Vipunostot on poissa vaihtoehdoista, ainakin sivuille. Oisihan se kiva, jos näitä palleroita ei olisi, mutta ne nyt on olemassa. Voisin antaa niille nimet. Ne niin innokkaasti heiluttelevat mun käsiäkin, kun niitä hieroo. Kädet sätkii tahtomattani siinä hierontapöydällä. Olen kyllä iloinen, etteivät ne enää niin suuresti suutu ja satuta minua. Pysyvät kurissa. Joskus niitä pitää ylimääräisenä hieroa oikein kunnolla jos kovin särkee, silloin otetaan sellainen ylimääräinen murjontasessio. Oikeasti, yllättyisitte miten kovin minua hierotaan (pyynnöstä). Se on tosiaan murjomista. Jos se ei satu, ei se voi olla tarpeeksi tehokasta.. :)

Aika lailla tuossa rastin kohdalla mun pallurani sijaitsee. Toisella puolella sama.
Koitin tehdä ympyrää, mutta en saanut nättiä. Siispä tein rastin. :')

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti