Aivouupumus

Tänään on taas saanut mennä, eikä aikaa ole ollut rentoutumiselle oikeastaan ennen tätä hetkeä (okei, Emmerdale loppui hetki sitten, eli sen alkuun asti oli liikkeellä). On imuroitu ja vaihdettu petivaatteita, pesty pyykkiä, tehty yhtä sun toista. Päivän jalkatreeniä edelsi aamulla kunnon perjantai kolmastoista -tapahtumat, jotka johtivat hirveään paniikkiin ja vollotukseen. Loppu hyvin, kaikki hyvin, eikä mitään oikeasti tapahtunut missään muualla kuin mun päässä. Mun päässäni on monesti kaikenlaista tapahtumaa, millä ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. :D Mutta treenin alku joka tapauksessa hieman lykkääntyi, kun sai itseään keräillä. Onneksi on tuo mies, jonka kanssa keskustella mistä vain, joka ymmärtää sitä mun päänsisäistäkin elämää. <3

Tänään kuitenkin sitten lopulta kyykättiin! Onneksi, sillä taas oli sellaista meininkiä, ettei kankkuja säästelty. Tulee aina valtavan hyvä mieli siitä, kun huomaa, mihin nämä mun koipeni nykyään oikein pystyy. Niissähän on voimaa!

Nämäkin kaverit on kyykänneet joskus. :D Tämä pyyhe on mun kyykkytangon pehmusteena.
Jännitysniskalaisena pakko käyttää, jos tahtoo, että veri kiertää ja taju pysyy.

Ovikellohan se taas soi tänäänkin kesken treenin. Onneksi liikkeiden välisellä tauolla, etten vielä ollut ehtinyt siirtyä takakyykyistä syväkyykkyihin. Nuo syväkyykyt pelottaa mua muutenkin jollain asteella, sillä välillä on siinä ja siinä, että sieltä pääsee ylös. Siihen kun vielä heittää jonkun kovan äkillisen äänen, niin oisin varmaan nelinkerroin rullalla siellä tangon alla. Kovat äkilliset äänet ei ole mun juttu..

Eka sarja pohkeita tehty.

Treenin loputtua koko aamun vollotus tuntui hyvin kaukaiselta ajatukselta. Oli sen verran hyvä fiilis ja tietysti tuli keskityttyä johonkin ihan muuhun, eikä erinäisille ajatuksille ollut sijaa. Kyllä treenit on vaan loistavaa terapiaa niin monella tapaa! Sinne voi purkaa kiukkua, unohtaa surua, saada kaikenlaisia onnistumisen tunteita ja lähes poikkeuksetta fiilis omasta kehosta on treenin jälkeen erittäin hyvä. Eikä pelkästään ulkonäkösyistä, vaan voimankin puolesta. Mutta onhan se tietty aina yhtä kivaa, että pylly kasvaa, eikö vaan? :D

Kesäkuu - joulukuu. Naurattaa tuo taitettava vyötäröosio näissä housuissa. Jos nyt taittaisin sen tuonne kannikoiden
alaosaan asti niin kuin kesäkuussa, mulla oisi takamuksesta puolet näkyvissä ylhäältä. :D Loppuu kangas kesken!

Perjantai tarkoittaa myös lähes poikkeuksetta meidän taloudessa valkosipulinkäryistä eloa, eikä tämä perjantai ollut poikkeus. Ei myöskään ruokavalintansa puolesta. Lautaselle siis pääsi valkosipulista myskikurpitsamuussia, hyvinkin perjantaiseen tapaan. Kaveriksi uunissa kesäkurpitsaa. Valkosipulista sekin. Hyviä oli. Loput kesäkurpitsat heitin tosin vielä hetkeksi uuniin ja lisäsin mausteita. Vähän jäi tuo omani laimeaksi. Mies sai siis parempaa omalle lautaselleen myöhemmin. :)

Iloitsen isosti siitä, että on perjantai ja että huomenna on lepopäivä. Viikko on ollut tähän asti henkisesti aika kuluttava, ilman että mitään on tapahtunut, tai ilman, että olisin allapäin. Päinvastoin! Mutta tällä hetkellä lukemani kirja vaan vie sen verran syvälle henkilökohtaisella tasolla, että aivoissa käynnistyvä prosessi uuvuttaa. No, kiusataan aivojakin välillä oikein kunnolla, eikä pelkästään niitä lihaksia. ;) Hyvää viikonloppua!