torstai 29. toukokuuta 2014

Surua, huolta ja murhetta

Täällä menee vähän huonolla fiiliksellä. Tällä hetkellä elämässä on valtavaa surua ja huolta. Sen enempää asiaan en täällä paneudu, mutta sen kerron, että kissa tämän murheen aiheuttaa. Kissa sairastaa. Ja paranemisia ei tarvitse toivotella, sillä paranemista ei ole luvassa. Mutta mahdollisimman monia terveitä päiviä sairauden kanssa voi toivotella, jotta saadaan tuo vielä pitää täällä meidän kanssa mahdollisimman pitkään. Voi olla, että toisen blogini puolelle tästä tulee vielä jossain kohtaa juttua, mutta ei vielä. Vielä ei pysty.

Syy, miksi kirjoitan tästä täällä, on sen selkeä vaikutus treeneihin ja syömisiin. Itse en ole kovin stressaavaa ja huolehtivaa ihmistyyppiä, varsinkin jos asioille ei voi mitään. Mutta kun kyse on jostain tällaisesta, niin sitten olen ihan rikki. Se huoli ja suru asuu valtavana painona rinnalla ja solmuna vatsassa. En pysty keskittymään mihinkään ja samaan aikaan tahtoisin keskittyä johonkin muuhun. Treenejä ei tee mieli tehdä ja samaan aikaan tekee mieli tehdä niitä, ihan tosi kovin, jotta saa jotain muuta ajateltavaa. Kuitenkin kesken treeninkin asia pyörii päässä, jatkuvasti, mutta edes sen liikkeen suorituksen aikana pää on useimmiten tyhjä. Tarvitsen treenejä, mutta en pysty tekemään niitä kovaa. En tällä hetkellä. Rauta on valtavan raskasta ja se keskittyminen ei tosiaan ole kovinkaan suurta. Kuitenkin koen, että parempi tehdä edes jotain. Ymmärtäisin kyllä, jos joku ei tällaisessa tilanteessa tekisi mitään ja sallisin sen itseltänikin. Mutta jos en tee jotain, istun ja suren. Siksi mieluummin teen.

En kuitenkaan vaadi itseltäni tällä hetkellä treenien suhteen mitään. Olisi hyvä, jos saisin edes kolme treeniä viikkoon tehtyä, eli pääpiirteittäin kroppa kerran viikossa läpi. Kehittävää treeniä se ei ole, mutta ylläpitävää. Ainakin jollain tasolla. Lisäksi treenipäivät eivät ole päiviin sidottuja, eikä sisällötkään. Teen sitä, mitä mieli tekee tehdä. Niin kauan kun siltä tuntuu, teen näin.

Ruokailut on toinen asia, mihin tämä selkeästi vaikuttaa. Mulla lähtee ruokahalu kokonaan tällaisen tilanteen ollessa käsillä. Vatsassa on niin iso solmu, että kun se tuntuu siellä selkeästi, en pysty syömään. Tuntuu, että tukehdun ja jokainen nielaisu on aiheuttaa paniikin. Nälkää en juuri tunne, mutta koitan silti syödä mahdollisimman hyvin. Aina se ei onnistu, kun solmu estää sen. Väliin on jäänyt niin lämmintä ateriaa, kuin iltapalarahkaakin. Tämän ruokailunkin vuoksi on hyvä, että treenitkin ovat keventyneet. Eipä näillä syömisillä lihaksia kasvateta. Eikä välttämättä edes säilytetä, mutta se on pienin murheeni juuri nyt. Ei kiinnosta takapuoleni koko tai koostumus, tai hauiksen ympärysmitta. Ja painohan tulee ihan varmasti putoamaan. Sen saa sitten joskus taas nostettua sieltä ylös, kun ruoka ja treenit maistuu entiseen tapaan. Ei ole kyllä aavistustakaan milloin se tulee tapahtumaan. Ei tämä tästä ainakaan helpommaksi ole tulossa. Toivon tosin edes pientä helpompaa kautta tuohon väliin, ennen sitä suurinta surua. Ja terveyden koitan tässä ylläpitää koko ajan, jotta en taas joudu vaikeuksiin kilpirauhaseni kanssa. Se on mielessä kyllä tämän kaiken keskellä ja ihan tahallisia typeryyksiä sen suhteen en tule tekemään.

Maanantaina en pystynyt tekemään treeniä ollenkaan. Se tuntui varsin ylitsepääsemättömältä. Tiistaina jaksoin crossailla ja crossailin vähän ekstraakin loppuun, kun tuntui niin hyvältä. Eilen sain tehtyä jalkatreenin, mikä tuntuu tänään, vaikka rauta painoikin siinä harteilla tonnin. Tänään oli tarkoitus treenata seuraava punttitreeni, mutta suunnitelmat muuttuivat. Unen tarve on kasvanut, sillä tämä jatkuva huolehtiminen uuvuttaa (lisäksi nukkuminen on kivaa, sillä silloin ei ole murheita). Nukuttiin viime yönä ainakin yhdeksän tuntia. Herättiin aamulla syömään aamupalaa ja oltiin hereillä ehkä pari tuntia, kunnes väsytti niin kovin, että oli pakko mennä nukkumaan. Otettiin siinä sellaiset kolmen tunnin päikkärit ja herättiin kahdelta iltapäivällä. Tuon jälkeen mietin vielä treenille ajankohtaa, mutta kun ulkona satoi vettä kaatamalla, iski tunne, että sinnehän tahdon mennä. Siispä tässä illemmalla lähdin hölkälle. Kaatosateeseen. Se tuntui täydelliseltä. Juuri sitä tarvitsin. Juoksin, kunnes en enää pystynyt (minähän en tosiaan ole mikään juoksija..) ja sitten taas kävelin. Ja taas juoksin, kävelin, juoksin, kävelin.. Melkein kuusi kilometriä myöhemmin palasin litimärkänä ja kylmissäni kotiin. Ja olo oli hetken aikaa aivan ihana. Se tuli tarpeeseen. Oliko se fiksua, sitä en tiedä. Normaalisti en jalkapäivän jälkeen tee aerobisia, mutta sillä ei ole nyt mitään merkitystä. Nyt on tämän kaiken murheen keskellä otettava se onni sieltä mistä se vain on mahdollista löytää.

Litimärkä. Hetken aikaa kevyt mieli.

Miten iso huoli ja suru vaikuttaa tiellä treeneihin ja ruokailuihin?

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Viikon 21 treeni- ja muut pöhinät

Näinhän siinä sitten kävi, että heti laakista tuli vain tämä yksi postaus tähän viikkoon. Monesti sitä viikon aikana mietti, että mikä on tarpeeksi suurta, jotta niistä kirjoittaisi erikseen blogiin, ja tuntuikin vain siltä, että mikään ei ole. Siihen entiseen tyyliin kirjoittaessa olisin kyllä turinoinut pitkät pätkät lähes joka päivä, mutta nyt sitten ei (mikä tuntui kyllä vapauttavalta). Tässä postauksessa sitten tuo kaikki oleellinen, ei tarpeeksi suuri, höpinä. Aloitetaan kuitenkin sillä treeniviikolla ja se näytti tältä:

Maanantai: selkä, hauikset, vatsa. Kesto: 1:16.

Tiistai: 40min crossailua, 14.80km.

Keskiviikko: jalat, kyljet. Kesto: 1:08.

Torstai: olkapäät, ojentajat + hauikset. Kesto: 1:13.

Perjantai: 8.50km kävelylenkki. Kesto: 1:28min, keskisyke: 133, max: 153, keskivauhti: 10:20min/km.

Lauantai: lepo.

Sunnuntai: lepo.


Kuten näkyy, sunnuntain treeni jäi pois. Siihen oli parikin syytä, joten tällä kertaa näin. Lepo oli varsin suositeltavaa. Kuitenkin koko kroppa tuli tälläkin viikolla tehtyä läpi, joten mikään ei jäänyt harmittamaan.

Kovin olin suunnitellut laittavani ylös muistiinpanoja, jotta muistan mistä kaikesta pitää kertoa tässä postauksessa, mutta treeneissä ei ole tapahtunut mitään niin ihmeellistä, että olisin nähnyt tarpeelliseksi tehdä muistiinpanoja. Sellaisen olen tosin huomannut, että kun boksikyykky on syrjäyttänyt splitin ensimmäisen liikkeen paikalta, en enää saa kankkuja kipeiksi treenin jälkeisinä päivinä. Ja se on kurjaa! Vaikka boksikyykkyjä tehdessä kyllä tuntuu ja kovin tuntuukin, niin ei sitten vissiin ihan tarpeeksi. Voi olla myös, että se jumittaa lonkankoukistajat taas sitten splittiä ennen, jolloin splittikään ei mene enää täysillä kannikoille. On se vaan tuo splitti tuotava taas takaisin ensimmäiseksi liikkeeksi ja tehdä se alta pois niin kauan kun ne lonkat on vielä auki. Joskus aikaisemminkin olen paininut saman jutun kanssa, kun olen aloitellut syväkyykyllä. Sen jälkeen sain rullata uudelleen lonkankoukistajat auki ennen splittiä. Tuo tuntuu vähän turhan vaivalloiselta, joten palautellaan normaali järjestys takaisin.

Ja kun jalka- ja takapuoliaiheessa ollaan, jatketaan sillä. Nimittäin olen tilanteessa, jossa mulla ei yksiäkään sopivia farkkuja enää. Tavalla tai toisella ne on väärän kokoisia! Tämä on mulle hirveän traagista, sillä olen varsinainen farkkuholisti ja niitä on tuolla vaatehuoneessa hyllyt vääränä. Kolmetkymmenetjotain. Tämän lisäksi en ole oikeasti käyttänyt mitään muita kuin farkkuja vuosikausia, joten olen sitkeästi tursuillut noista ulos ja pelännyt niiden ratkevan milloin hyvänsä ja kaikkea sellaista. Kunnes yksi päivä tässä hoksasin muut pöksyni, joita jokunen pari on hyllyssä ootellut käyttöä, mutta joita ei ole voinut käyttää, koska ovat olleet liian suuria. Ja sieltä löytyikin pelastuksia!


(Paritkin) rennot suorat housut, jotka ovat ennen repsottaneet takamuksesta, ovat yhtäkkiä täysin sopivia! Nyt löytyy mullekin sopivia pöksyjä, jos ei aina jaksa tursuta farkuista ulos. Ruskeat ja mustat, kuvissa ne ruskeat. Vaikka harmittaa silti, että farkut ei enää sovi. Ne on niin mun juttu ja niitä on niin hartaudella kerätty ja rakkaudella pidetty. En ole vielä ratkaissut mitä asialle teen. Pari ratkaisuahan sille on.. Aika näyttää, mihin päädytään sen suhteen, mutta tässä väliajalla sentään on jotain päälle pantavaa, ilman, että täytyy pelätä pöksyjen ratkeamisia julkisilla paikoilla. Se olisi oikeasti aika kamalaa. :D


Toinen ongelma on ollut se, että kesävaatepöksypuolelta mulle mahtuu tasan yhdet enää päälle ja ne on tuollaiset mustat pellavaiset, ohuet. Pitkälahkeiset. Nuo ovat ennen olleet varsin löysät.. Ei ole enää, nyt istuvat hyvin. Kaikki muu on liian pientä. Viime kesän farkkushortsit suorastaan nauroivat mulle, kun koitin niihin mahtua. :D Onneksi on edes nämä yhdet ja onneksi ne on viileät, vaikka väri ei ehkä paras aurinkoon olekaan. Näillä kuitenkin mentiin perjantain kävelylenkki. Oli hassua mennä tuolla tuubitoppi vaan päällä, kun viime kesänä oli Skotlannissa yksi sellainen kävelylenkki, jolle lähdin toppi päällä. Siellä oli aina niin kylmä (viima). Täällä olisi saanut mennä suurin piirtein bikinit päällä, jotta olisi ollut ilmaan sopivin asu päällä. Valitettavasti ei ole toivoa, että nekään mahtuisivat enää päälle, enkä ole uusia aatellut hankkia, kun en ole suunnitellut niitä käyttävänikään.


Ruokapuolella on ollut vähän ruokahalu kateissa, ilmeisestikin helteiden vuoksi, joihin on ollut vähän vaikea sopeutua. Tuon vuoksi ei ole tehnyt mieli liiemmin edes kokkailla ja olenkin parina päivänä tehnyt miehelle vaan ristikkoperunoita ja itelleni napannut niistä muutaman salaatin päälle. Seuraavassa kollaasissa viikon sapuskat:


Kolme ylimmäistä: maanantaina porkkanaplättyjä. Samaan tapaan kuin pinaattisia, mutta tietysti porkkanaraasteella korvasin pinaatin. Tiistaina salaattiannos, jossa päällä niitä ristikkoperunoita. Keskiviikkona uunissa tehtyjä porkkanatikkuja.
Neljä alimmaista: miehen pyynnöstä torstaina Subwayn patonki. Mulle puolikas ja makuna se perinteinen vegepihvi. Välissä ei mitään ylimääräisyyksiä, eli tuorepuoli vain. Perjantaina uuniparsakaalit, lauantaina jälleen tiistain kaltainen salaattiannos ja tänään sunnuntaina tein pinaattiohukaisia (kuvassa monta pinossa ja keskeltä halkaistuna). En ole vieläkään innoissani siitä riisijauhosta, josta kirjoittelinkin aiemmin jo tässä postauksessa. Lätyistä tulee tahmeita ja limaisia, eivätkä meinaa edes pannusta irrota sen vuoksi. Lisäksi maku tökkii, koska muistuttaa riisipuuroa. Yyh. Täytynee koittaa etsiä jotain muuta jauhoseosta.. Voiskohan Tescosta tilata kotiinkuljetuksena tännekin? ;)

Aamupalaa. Appelsiini, riiskakkuja maapähkinävoilla ja suolalla, ja banaanipannari raejuuston kanssa.

Semmonen oli tämä viikko. Ensi viikosta on tulossa viileämpi ja sekös vaan passaa tänne! Vaikka treenihuone meillä onkin ihanasti viileä, huolimatta helteistä ulkona, kun se on maan alla suureksi osaksi. Luksusta! Mutta oisi se kiva, että sitä viileyttä olisi täällä muuallakin. Kohta on, jee! Ostin kirpparilta juuri seitsemän paitaa, joista suurin osa oli pitkähihaisia, joten pian pääsen niitäkin käyttämään. :D \o/

Tätä sitten taas joskus kun on taas tosi kuuma.

Raikasta viikkoa kaikille. Palaillaan taas tämän blogin puolella viimeistään sunnuntaina!

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Treeniviikko 20, bloggailumuutoksia & haastevastaus

Aloitetaan treeniviikosta ja jatketaan sitten niillä tulevilla muutoksilla. Kärsimättömimmät voivat hypätä jo sinne muutosjuttuun, tiedän, että teitä on siellä. :D

Maanantai: selkä, hauikset, vatsa. Kesto: 1:08.

Tiistai: 40min crossailua, 14.35km.

Keskiviikko: olkapäät, ojentajat, vatsa + kyljet. Kesto: 1:01.

Torstai: jalat, hauikset. Kesto: 1:16.

Perjantai: lepo.

Lauantai: 40min crossailua, 14.55km.

Sunnuntai: jalat, olkapäät. Kesto: 1:13.



Viikko meni melkein suunnitelmien mukaan, mutta sitten ei kuitenkaan. Kaikki treenit tuli tehtyä mitkä olin suunnitellutkin tekeväni, mutta sain vähän vaihdella niiden paikkoja ja sisältöjä osittain keskenään. Hyvin meni silläkin kaavalla! Tuon vuoksi myös lauantain lepopäivä vaihtui perjantaille, sillä jalkapäivän jälkeisenä päivänä ei aerobista harrastella. Tämäkin vaihto oli täysin kivuton. Selvisin. ;)


Boksikyykky on tällä viikolla ollut suurta rakkautta. Yleensä sunnuntain treenin aloittaminen tuntuu nihkeältä, mutta nyt oli toisin - pääsin aloittamaan boksikyykyillä! Tein heti neljä sarjaa, vaikka normaalisti teen kaikkia liikkeitä sen kolme sarjaa. Tänään se kolme ei vain ollut tarpeeksi. Bokseissa tuntuma on vaan jotain ihan huikeaa ja tuntuu juuri siellä missä sen tahdon tuntuvan. Eli kankkuloisissa. Olen tästä liikelöydöstä ehkä enemmän innoissani, kuin mistään muusta ikinä. Tätä teen vielä harmaahapsenakin. ;) Olettaen, että olen silloin vielä treenikunnossa. Suunnittelin kyllä olevani.

Banskupannariin tuli lepakko.

Sitten haastejuttua tähän väliin! Sain jokin aika sitten haasteen upeatukkaiselta Jonnalta, jossa piti listata asioita, joita itsessään arvostaa. Kiitos haasteesta Jonna! :) Olen tammikuussa vastannut haasteeseen, jossa listattiin viisi asiaa, joita itsessään rakastaa. Nämä ovat niin samanlaisia juttuja, etten usko, että saisin niihin suuresti eroa tehtyä, jos yhtään. Tämän vuoksi jätän haasteeseen vastaamatta muulla tavalla kuin linkkaamalla tänne ne viisi asiaa. Ne löytyvät täältä.

Perjantaina keskiviikon jämät tuunattuna herkkusienillä.

Ja sitten niihin bloggailumuutoksiin. Kun aloitin tämän blogin pari vuotta sitten, tein sen suureksi osaksi siksi, että olin niin valtavan ylpeä kaikista saavutuksistani kroppani suhteen. Tahdoin kirjata ne kaikki ajatukseni jonnekin ylös, tahdoin paikan kaikille kuville ja tahdoin paikan, jossa saisin kehitystäni seurata oikein kunnolla. Samalla tahdoin myös huudella onnistumistani, tyylillä jos minäkin, niin kyllä sinäkin onnistut tai ei tekosyitä! Ja ehkä samalla jakaa inspiraatiota jollekin toiselle. Nyt olen hieman rauhoittunut noiden asioiden suhteen. :D Edelleen olen samaa mieltä, mutta en niin palavasti kuin ennen. Mun ei tarvitse enää huutaa, kun olen huutoni huutanut.

Lauantaina kesäkurpitsaa.

Mulla menee jokaisen blogikirjoituksen tekemiseen vähintään kaksi tuntia. Yleensä enemmän. Täytyy käydä kuvat ja videot läpi, etsiä sopivat blogiin, muokata ne oikeanlaisiksi. Joskus tehdä kollaaseja. Ja sitten pitää tietysti kirjoittaa. Joskus pelkät kirjoitukset vievät aikaa useamman tunnin. Eikä mulla ole monesti edes kovasti asiaa. Mutta kun tämä on muodostunut tavaksi. Ja koska ei ole asiaa, vain tapa, on tämä blogi toisinaan aikamoinen aikasyöppö. Ja tällä hetkellä mulla on prioriteetit suurimmaksi osaksi muualla ja tekemistä muutenkin niin paljon, että selkeät aikasyöpöt täytyy karsia sieltä pois. Ensin iski ajatus, että lopetan koko blogin. Ajatus tuntui yllättävän hyvältä. Mutta sitten ymmärsin, että ei mun lopettaa tarvitse. Ainoastaan vähentää tarvitsee.

Tänään itsetehtyjä perunalohkoja ja kaverina herkkusieniä.

Olen alusta lähtien kirjoittanut tänne melkein joka päivä, joskus jopa sen seitsemän kertaa viikossa. Olipa ainakin kerran päivä, jolloin tuli kaksi postausta! Alussa sitä asiaa riitti siihen tahtiin, että tuo kaikki tapahtui automaattisesti ja pakottamatta. Sittemmin tästä on kuitenkin tullut blogi, jonne kirjaan jokaisen treenini suhteellisen yksityiskohtaisesti, vaikka mitään todellista asiaa niistä ei juuri olisikaan. Silti tulee kirjoitettua, koska se on ollut tapana. Nyt tuntuu, että tuon tavan voisi unohtaa. Jo pelkkä ajatuskin siitä unohtamisesta tuntuu aika kivalta. Vapauttavalta. Pelkän tavan vuoksi toimiminen on harvemmin oikeasti pakollista, jos sille ei ole todellista syytä. Mulla ei ole.

Haluaisin myös ensisijaisesti panostaa toiseen blogiini, sillä sen aihepiirin asiat liikkuvat (tällä hetkellä ainakin) päässä enemmän. Se on vain joutunut lähes ikuiselle to do -listalle, kun aina on kirjoitettava ensisijaisesti tänne - vaikka ei olisi asiaa. Ja sitten tämän blogin parissa onkin kulunut niin paljon aikaa, että toiselle blogille ei jäänyt sinä päivänä aikaa. Ja taas mietin, että jos sitten seuraavana päivänä.. Vaan sama juttu se on silloinkin. Ja se on surku, että asioita, joita haluaa tehdä, ei voi tehdä. Ihan vain koska sitä tekee asioita, joita ei olisi pakko tehdä, mutta mielessään kuvittelee, että on pakko tehdä.

Siksi asiaan pitää saada muutos.


Jatkossa tänne tulee postauksia ainoastaan yksi tällainen ns. pakollinen, ja se tapahtuu ihan puhtaasta halustani. Eli viikkokatsaus tulee joka viikko. Siinä käyn läpi viikon treenit ja ajatukset, enkä enää kirjoita niistä erikseen päivittäin. Poikkeuksena sellaiset päivät, joihin sisältyy jotain huikeaa, joista tahdon ehdottomasti kirjoittaa. Ja tietysti kaikki muu erikoisuus. Etenkin kun oivallan jotain suurta blogin aihepiiriin liittyen, palan halusta kirjoittaa niistä tänne. Ja joskus tulee tehtyä ruokaa, jota on pakko hehkuttaa. ;)

Esimerkkinä voidaan tarkastella tätä viikkoa; tällä viikolla olisin tällä uudella tyylillä kirjoittanut todennäköisesti boksikyykystä ja levottomista jaloista, sillä molemmista tahdoin kirjoittaa. Ja sitten tietysti tämän treenikatsauksen. Siinä (tässä) treenikatsauksessa olisin kertonut muista viikon asioista. Eli eivät nämä postaukset välttämättä jää siihen kertaan viikossa, kunhan vähän harvenevat. Joskus varmasti tulee pelkkä treenikatsaus, jos mitään ihmettä ei tapahdu treeneissä tai muun hyvinvoinnin parissa. Siinä yhdessä postauksessa on sitten kaikki oleellinen viikon ajalta. Jatkossa todennäköisesti tulen viikon aikana kirjoittamaan pieniä muistiinpanoja ajatuksistani, jotta ne pysyy mukana viikon loppupuolelle asti. Tarkoitus ei ole silti tehdä kerran viikossa mitään kilometripostausta miljoonalla kuvalla, joten asiat tulee tiivistettyä (elleivät ole tärkeitä, jolloin saavat oman postauksensa) ja kuvista mukaan ne oleellisimmat. Tai sitten teen kuvakollaaseja. Eli pääpiirteittäin vähemmän löpinää ja enemmän asiaa! Ehkä se sisältökin on jatkossa vähän laadukkaampaa. :D Väkisin on vaikea kirjoittaa asioita, joista ei niin jaksaisi kirjoittaa. Siinä kärsii aina laatu. Ainakin mulla.


Eli jatkossa vähemmän on enemmän. Keskitän tähän normaalisti kulutetun ajan asioihin, jotka ovat tällä hetkellä tärkeämpiä. En osaa sanoa onko tämä tästä lähtien aina tapana tässä blogissa, vai muuttuuko tämä taas joskus samanlaiseksi kuin mitä se on ollut. Aika näyttää, mutta nyt näin. Saa blogikin lisää elinaikaa, kun en kuitenkaan tosissani tahtoisi lopettaa ilman aivan todellista syytä. Kuten, että joku mulle tuntematon kiskoo mua hihasta kaupassa tai muualla tuolla ulkona ja sanoo lukevansa mun blogia, niin se on sitten siinä. :D Mutta kyllä orpo olo tulisi ilman tätä. Varmaan loppuelämäni ottaisin kuvat silti jokaisesta ruoka-annoksestani. :')

Mukavaa viikkoa kaikille! Nauttikaa ilmoista, jos ootte ilmoista nauttivaa sorttia! Meille nämä ilmat on vähän rankkoja, kun ollaan totuttu siihen UK:n ikuisesti viileään ilmastoon. Täällä on jo +10°C tuntunut helteeltä, saati nyt sitten, kun on oikeasti helle. :D Ei oo helppoo, mutta ehkä me selvitään tästäkin. ;)

perjantai 16. toukokuuta 2014

Levottomat jalat

Viime yönä heräsin vessakäynnille puolitoista tuntia siitä, kun oltiin nukkumaan menty. Palasin takaisin sänkyyn ja sitten se alkoi. Mikään asento ei ollut hyvä. Jalkoja ahdisti, pakotti. Niiden oli tosi huono olla. Käänsin kylkeä, koitin olla ilman peittoa, peiton kanssa, osittain peiton alla. Selälläni, mahdollisimman kippurassa. Vaihdoin asentoa jatkuvasti. Aina hetken aikaa, ehkä parikymmentä sekuntia, oli olo jaloissa ok, mutta aika ei riittänyt nukahtamiselle. Ja sitten jalat tuntuivat taas epämiellyttäviltä ja oli pakko vaihtaa asentoa. Jatkoin tätä kääntyilyä tunnin verran, kunnes nousin sängystä. Ei nukkumisesta tullut enää mitään. Olohuoneessa yön tunteina katselin aikani kuluksi ikkunasta ulos ja lopulta hain puhelimeni, jonka kautta selailin internettiä, luin uutisia. Nukahdin sohvalle. Kun siitä heräsin, kömmin takaisin sänkyyn ja vihdoin uni tuli taas sielläkin. Harva asia on niin rasittavaa kuin levottomat jalat, tai herääminen yöllä niin, ettei unta enää saa. Syystä tai toisesta.

Tämä ei ole mitenkään kovin yleistä mulla, joskin hiljattain toinen vastaava tapaus on ollut. Tässä kyseisessä asunnossa oli sekin, eli kahden viikon sisään. Silloin nukuttiin vielä ilmapatjalla ja siinä kävi samalla tavalla. Oli pakko nousta, kunnes alkoi väsyttää taas niin kovin, että riitti kun kaatui takaisin nukkumaan.

Silloinkin oli alla jalkapäivä ja silloinkin oli jäänyt illalla perinteiset hartia-/selkähieronnat välistä. Omalla kohdallani johtunee jommasta kummasta, tai sitten molemmista. Jatkossa jalkapäivien illalla ei hierontaa jätetä välistä, katsotaan auttaako se.

Lueskelin ympäri nettiä asiasta ja opin, että levottomat jalat saattaa johtua vaikka raudanpuutteesta. Myös raskaana ollessa levottomat jalat voi alkaa vaivata. Mulla ei ole kyse kummastakaan. ;) Vaiva on neurologinen ja se liittynee hermoston dopamiinin toimintaan. Tarkkaa syytä sille ei tunneta. Oireyhtymään myös joitain lääkkeitä olemassa, jos oireilu on vakavaa. Myös kahvi tai alkoholi, tai jotkin käytetyt lääkkeet, saattaa olla oireilun taustalla. Uskon (tai tiedän), että mulle näistä ei toimi aiheuttajana mikään, vaan tällä on tosiaan jotain tekemistä lihasjumien kanssa. Jaloissa ja/tai niskassa. Toivottavasti toimenpiteet tällä saralla auttaa siihen, ettei tästä tarvitsisi jatkossa kärsiä. Kovin moni tunne ei ole niin inhottava, kuin mitä on tuo epämiellyttävä tunne jaloissa!

Lisää tietoa levottomista jaloista voi lukea esim. Terveyskirjastosta ja Uni- ja hengitysklinikan sivustolta.


Kärsiikö joku teistä levottomista jaloista?
Minkälaisia kokemuksia teillä aiheesta on?

torstai 15. toukokuuta 2014

Boksikyykkyä!

Tänään herättiin palautuneilla koivilla, ja se oli luonnollisesti varsin mukava asia, kun edessä oli jalkatreeniä! Kiirettä ei tänään tarvinnut pitää, joskaan en silti lusmuillutkaan. Joskus niinkin. ;) Sen sijaan käytin siihen perinteiseen jalkatreeniä edeltävään rullailuun aikaa vaikka kuinka. Ei tainnut paljoa tunnista puuttua, kun olin siinä valmis.. Vaikka mitään erikoista en rullannutkaan, ne perinteiset vain. Alakroppa joka suunnasta ja kohdasta ja sitten selkää. Tulipahan kunnolla rullattua!

Viime jalkatreenikerralla, kun pitkästä aikaa tuli kuvattua tuota treeniä sivulta päin (normaalisti aina edestä, tietokoneella, jotta näen itseni ruudulta peilien puutteessa), katselin siinä näkyvää takakyykkyäni aika pahalla silmällä. Ei näyttänyt nätiltä ollenkaan! Ei siinä mitään selkeää rumaa tai vaarallista ollut, mutta ei se nättikään ollut. Silloin tein vain kaksi sarjaa sitä ja totesin, että en osaa, antaa olla! Tänään sitten mietinkin mitä ottaa tilalle, kun ei laisinkaan huvittanut sitä enää tehdä. Vaikka olen tehnyt sitä aina samalla tavalla ja ei se ihan hyödytön ole ollut. Mutta nyt tahdoin tilalle kokeilla jotain muuta. Selasinkin taas osoitetta www.exrx.net, mistä bongailen aina kaikki parhaat liikkeet. Todella hyvä sivusto, jos tahtoo lihasryhmittäin hakea liikkeitä! Tällä kertaa bongasin mm. boksikyykyn ja sitä tahdoin tosi kovin kokeilla. Sitten kaivoin hyllystä hienon Lihaskuntoharjoittelun anatomia -kirjan (mikä on myös esitelty kirjapostauksessani täällä) ja selailin sitä. Takakyykky -kohtaa katselin suurella mielenkiinnolla.

 Tässä kohtaa piti olla kuva kirjan sivusta, jossa takakyykkyä esitellään, mutta otin sen sittenkin pois. Vietin hetken lukien tekijänoikeuksia ja eipä sisäsivuilta saa napsia kuvia. Otan syyniin myös muutkin postaukseni tämän asian tiimoilta.. Tekijänoikeusasiat on tässä itseäni kovasti kiinnostaneet (ja kiukuttaneet), kun Natalle kävi näin. Mun blogini poistuu kokonaan, jos tuo tapaus todetaan ookooksi.

Ja sieltähän se munkin tyyli löytyi oikean kyykkyasennon kuvista. Vaikka kyseisessä kuvassakin se näyttää rumalta omaan silmään! Rumaa, mutta silti ok. Olikin ilahduttavaa myös lukea kirjasta, että mikä on oikea takakyykkyasento. Se kun on paljon ihmiskohtaista. Toki perusasiat pohjalla pitää olla kunnossa, eli selkä suorana jne. Mutta syvyydet, leveydet ja muut sellaiset riippuu ihan ihmisestä ja käytettävissä olevista varusteista. Kunhan selkä ei pyöristy. Esimerkiksi mieheni ei tule koskaan tekemään kyykkyä syvänä ja tämä takakyykynkin syvyys on aika haastava. Anatomia ei anna periksi. Ei taivu, ei ole koskaan taipunut. Eri tavalla ollaan kaikki rakennettu. Toisilla meistä ei ole mahdollista tehdä muita kuin niiauskyykkyjä.

Split squat.

Mulla antaa anatomia periksi ja pääsen syväänkin kyykkyyn. Kovin leveitä kyykkyjä en pysty tekemään. Se saattaa todennäköisesti johtua joistain kireyksistä nivusissa tms. ja voisi hoitua niiden huoltamisella (vaikka niitä rullaankin aina auki), toisin kuin sitten taas miehelläni ei venyttelyt ja rullailut auta kyykkysyvyyteen millään lailla. En ole silti kokenut tätä leveysrajoitetta itselläni mitenkään rajoittavaksi. Jos olisin, olisin sitä kokeillut jo korjata. Mutta mielestäni se ei ole rikki, joten korjattavaa ei ole.

Molemmat syväkyykkyjä. Paitsi ensimmäinen on oikeasti SYVÄkyykky ja toinen jotain täysisyvän ja takakyykyn väliltä.
Jos teen näiden yläpuolelle jäävää kyykkyä, se menee varsin rumaksi. Käytetyllä painolla ei ole siinä mitään merkitystä.

Vaikka yhtäkkiä ruma takakyykkyni olikin ok, olin jo innostunut boksikyykystä tosi kovin ja tahdoin sen ehdottomasti tehdä. Ensimmäistä kertaa ikinä! Vähän piti miettiä, että minkä päälle istahdan, mikä on sopivalla korkeudella ja mikä ei luista alta pois vahingossakaan. Kunnes keksin, että noita rahejahan meillä on! Mies sai sellaisen mulle raahata alakertaan, sillä portaat pelottaa meikäkompuroijaa, joten sellaisen sylittely niissä portaissa ei ollut kenenkään edun mukaista.


Aloittelin split squatilla, jatkoin syväkyykyllä ja sitten oli boksittelun vuoro. Ensimmäinen setti meni pelkällä tangolla, kun en yhtään tiennyt miten koko liike tulee menemään ja miltä se tuntuu. Sillä tein viisitoista toistoa ja lopetin, kun oli selkeää, että painoa oli liian vähän. Itse liike tuntui todella hyvältä! Lisää painoa tankoon ja oli jo melkein kohdillaan. Viimeiset toistot meni tuimalla ilmeellä ja hapotti aivan kamalasti (ihanasti). Kolmanteen sarjaan taas lisää painoa ja se oli siinä. P*rkele mikä polte!! Ei ikinä, ei missään kyykkyversiossa ole tuntunut tältä kuin tässä! Polttelut sijoittui juurikin tuonne takalistoon, minne kuuluukin. Tämä oli rakkautta ensikyykkäyksellä ja tämä tulee ehkä vaan ikuisesti jäämään mun treeneihin. Tykästyin niin kovin, että harkitsen aloittavani tällä ensi kerralla. Syrjäyttää splitin ykköspaikalta!

Läppäri kameroineen vinossa. En minä, eikä huone.

Treeni jatkui jullella ja leg curlilla, joiden jälkeen tuli tehtyä ne lisähauikset, jotka eivät normaalisti tähän treeniin kuulu, mutta jotka nyt kuuluivat. Treeni oli ohi tunnissa ja vartissa. Portaiden ylös kävely ei ollut hauskaa. Jalat oli ihan voimattomat. Ja joudun jo nyt kävelemään kankeasti, kun treenistä on aikaa vasta jokunen hassu tunti. Boksikyykky on rakkautta. <3 Oonko yksin rakkauteni kanssa?

Vatsaa ei treenattu tänään, mutta siinä se nyt on silti.

Jalkatreenin jälkeen oli luonnollisesti ne perinteiset voisin syödä hevosen jos söisin hevosia -fiilikset. Suihkun kautta ruokapöytään, jonne päätyi uunissa sillä välin kypsyneet perunalohkot. Ne pakasteet. Oolannin Tuli Kuuma -merkkiset. Citymarketista, yksinoikeudella. Nomnom.

Ei oikein suolat pysyneet kuivien pottujen päällä. :D

Voi jösses, että mää tykkään perunasta. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Kaikessa muodossa. Voisin syödä vaikka aamupalaksi ja jokapalaksi ja jokaruoaksi. Joskus paistelin aina aamupalaksi perunoita (tai sitten söin pizzaa tai eineshamppareita tai suklaata ja Batterya..). Mutta silloin olin varsin pullukka. :D Parempi siis jättää nämä perunansyönnit omalla kohdallani pariin kertaan viikossa. ;)

Prismalle JÄTTIPOINTSIT biohajoavien hedelmäpussien käyttömahdollisuudesta! Ihanaa, miten jossain jotkut sentään välittää
tästä maapallosta.

Loppuilta menee pitkälti X-asennossa ja rentoutuen erinäisin keinoin. Katsotaan huomenna kuka taipuu pytylle ja kuka ei. Tahtoisin kyllä taipua. Täällä on korkeammat pytytkin kuin Skotlannissa oli, nämä painaa koipiin jo muutenkin. :D

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Painot hiiteen! Ja ruokarakkauksia

Ihan ei mennyt niin kuin suunnittelin. Jalat oli tosiaan vuorossa tänään, mutta eivät ne olleet tarpeeksi palautuneet sunnuntaista, vaikka kipua onkin enää vain vähän. Kuitenkin sisäreisiin ja kankkuihin koskee edelleen jonkin verran, joten en näe järkeväksi treenata niitä vielä. Mutta koska viime viikolla oli hieman poikkeuksellisia treenipäiviä, oli mahdollisuus tehdä tänään huomisen treeni ja huomenna sitten tämän päivän treeni. Ei ihan kaikkineen, vaan niiden treenien lisäliikkeet vaihtoivat paikkaa. Tässä treenissä pitäisi olla mukana hauikset, mutta koska ne treenasin edellispäivänä (ja niihin sattuu!), en niitä tehnyt nyt. Sen sijaan tein jalkatreenistä vatsat ja kyljet ja huomenna sitten jalkatreenissä hauikset. Tulikohan se nyt tarpeeksi epäselvästi? :D


No joka tapauksessa.. Tänään siis vuorossa olkapäitä, ojentajia, vatsaa ja kylkiä. Olkapäillä aloiteltiin ja niille tein yläkuvassakin näkyvää vipareita vinopenkillä maaten, sekä pystypunnerrusta, pystysoutua ja sivuvipareita seisten. Nuo viparit vinopenkillä on varmaan suosikkiliike tällä hetkellä, kiitos Pialle tästä liikevinkistä aikoinaan! Eikä tuossa (ainakaan minä) tarvitse isoa painoa, se kyllä hapottaa! Heti jos otan suuremman painon, menee liike jonnekin muualle. Pienellä painolla saan rentoutettua aina ylikireät hartiani, jolloin ne on poissa pelistä. Liikerata on myös paljon huolellisempi pienellä painolla, eikä koko touhu mene nivelille. Mulla tuntuu kyynernivelessä jos riuhdon liian suurella painolla. Jaa mikäkö paino mulla sitten on käytössä? 2,5 kiloa.


Oon kyllä ihan totaalisesti menettänyt mielenkiintoni käytettäviä painoja kohtaan. Ei ne koskaan ole niin kiinnostanut, eikä mikään ajava voima tässä mun touhussani, mutta vielä vähemmän nykyään kuin ennen. Ennen sitä teki suurella painolla riuhtoen, vaikka väkisin, kun ei se ole niin justiinsa. Ei se ole niin justiinsa nykyäänkään, mutta nykyään on se tuntuma se pääasia (mitä olen tainnut toitottaa jo pidemmän aikaa..). Sillä käytettävällä painolla ei ole mitään muuta merkitystä, kuin se, että se on sopivasti tuntumaa ajatellen. Ei mulla ole mitään mielenkiintoa treenata muita lihaksia kuin se mitä tahdon treenata. Tämä on ollut mulle jo pidempään tärkeä asia ja on aina iloinen asia huomata, että asiaa vahvistavat hieman enemmän puntilla käyneet ihmiset ;), kuten Jessica Silfvernagel, joka jo jokin aika sitten aiheesta kirjoitti. Myös tästä linkistä löytyy hyvää juttua aiheesta. Ehkä noista löytyy vähän vakuuttavampaa tekstiä, kun asiasta ei kirjoittele meikärimpula. :D Vaikka toki kehitystä on tullut ja se ei todennäköisesti ole jäänyt keneltäkään huomaamatta. Paitsi heiltä, joilla ei ole silmiä päässä. Mulla onneksi itelläni on ja näen kyllä ihan peilistäkin. Jokunen kuukausi sitten esimerkiksi kasvatin hartiat, joita mulla ei ole sitä ennen ollut. Ne on tehty tuntumalla, ei isoilla painoilla.


Tämän kaiken takia harvemmin huutelen täällä innostuksissani ennätyksiäni tai muutenkaan käyttämiäni painoja, kun ne ei kiinnosta edes itseäni. Ennätyksiä en testaile tai havittele, eikä painoissa ole mitään katseltavaa, kun ne eivät kerro mitään. Toki viime syksynä oli hieno juttu, kun sain rikottua 70kg split squatissa, mutta sekin lähinnä kertoi vaan siitä, että p*rse on kasvanut. :D Siksi se oli hieno juttu. Enkä tosiaan normaalisti tee splittiä lähellekään sillä 70 kilolla. Se oli jotain, mikä oli kiva saavuttaa. Koska kannikat olivat kasvaneet ja ne pystyivät siihen.


Takaisin päivän treeniin! Ojentajille yhdellä kädellä ranskalaista (istuen), kickbackiä, sekä mutkatangolla maaten tehtävää ranskalaista. Ojentajat olikin viime lauantain treenistä vielä eilen kipeät, joten ei yhtään liian aikaisin ainakaan tullut tämän treenin vuoro! Onneksi kuitenkin kipu tosiaan lähti, muuten oisi ollut vähän hankala vaihtaa treenien paikkoja, että oisi saanut tänään jonkin niistä tehtyä..

Vatsoille pallon päällä rutistuksia ja kyljille kylkitaivutukset. Tunti ja yksi minuutti meni.

Eilen oli crossailupäivä ja olipahan ihanaista crossailla pitkästä aikaa! Ihan on ikävä ollut koko laitetta. Viimeksi sain katseltua The Big Bang Theoryn ilmestyneet kaudet loppuun (yhyy) ja nyt piti kaivaa jotain uutta katseltavaa. Korkkasin Greyn Anatomian. Olen sitä joskus yksittäisiä jaksoja katsellut telkkarista aikoinaan, mutta en ole koskaan seurannut. Tuolla ne kaikki kaudet on hyllyssä silti olleet vaikka kuinka kauan ja nyt tuli aika, kun sain ottaa ensimmäisen kauden muoveista pois. :D Nopsaan meni se crossailu. Ehkä nopsempaan kuin että oisi katsellut TBBT:a. Vakavampi sarja, kovempi ote. Ei tule vilkuiltua kulunutta tai jäljellä olevaa aikaa. Noiden kausien parissa meneekin sitten tovi. Kahdeksan niitä taisi olla. Yksi jakso kestää sen 40min, joten crossailun aika ei muutu.


Ruoaksi tein eilen ensimmäistä kertaa täällä uuniparsakaaleja. Ja tuli ihan valtaisan hyviä! Ihan siis hämmästyttävän hyviä. En tiedä onko ero uunissa (joka meillä oli Skotlannissa huono), vai oliko näiden laatu niin paljon erilaisempi. Parsakaalit ostettiin Lidlistä ja olivat espanjalaisia. Tuli mehukkaan rapasakoita, sen sijaan, että oisivat vähän kuivia ja rapsakoita. Ennenkin olivat taivaallisia, nyt sitäkin enemmän! Jos joku ei vielä tiedä miten noita tehdään, niin pilkot parsakaalit kulhoon, heität (mielellään valkosipulista) öljyä päälle ja pyörittelet ne siinä. Sitten mausteet, joista itse laitan aina currya, kurkumaa ja savustettua paprikaa. Ja taas pyöritetään. Ja sitten uuniin. Parisataa astetta, semmonen puolisen tuntia. Lautaselle ja suuhun. Veikkaan, että aika moni, joka vihaa parsakaalia, tykkäisi näistä. Saati sitten, jos jo valmiiksi tykkää! Ei sitä voisi uskoa miten erilaiselta ne maistuu, ei ennen kuin kokeilee. Meille tuli ensimmäisillä kerroilla ihan kana mieleen! Nykyään tulee mieleen uunitettu parsakaali. :D Sen verran paljon niitä on syönyt. Enkä kyllä enää edes muista miltä kana maistui. Onneksi. Kanareppanat.



Tänään tein eilen jääneistä kahdesta parsakaalin varresta raastetta (varret on NAMIA). Sekaan raastoin kaksi porkkanaa, jotka kaikki paistelin pannulla kypsäksi. Lisäksi riisinuudeleita, jotka murskasin ennen kypsennystä (eli kiehuvaa vettä päälle ja kolme minuuttia niin on valmista), jotta saisin siitä raasteen kaltaista silppua. Pannulle muiden sekaan. Mausteita, öljyä ja yksi valkosipulipallura murskattuna sekaan. Lopussa eiliseltä jääneitä parsakaaleja päälle lämpenemään. Ensimmäinen kuva on pannulta ennen mausteita. Oli niin raikkaat värit.

Valkosipulipalluralla tarkoitan yksikyntistä valkosipulia. Meidän lemppareita, mitä käytettiin aina Saksassa, ja joita ei nähty missään Skotlannissa. Nyt täältä Lidlistä löytyi. <3 Katsotaan, että mitä mun vatsani niistä sanoo. Vähän ne on erilaisia kuin normivalkosipuli, miedompia (ja aivan ihania muuten uunissa paahdettuna DROOOOOL) ja en kokenut, että Saksassa ainakaan vatsa niihin reagoi. Normikynsiin reagoi nykyään kyllä.

Ruoka oli todella maistuvaa. Että mää tykkään tuosta riisinuudeleiden koostumuksesta, kun seassa on raasteita. Se on semmosta sutjakkaa sapuskaa! Noms!


Ja tämä ylläoleva se vasta NOMS on! Paria erilaista maapähkinälevitettä kokeiltiin ja tämä kun tuli kohdalle niin ei tarvinnut enää kokeilla. Tässä ei ole mitään muuta kuin maapähkinää. Ihanan juoksevaa ja siihen kun lisää vähän suolaa, niin voi taivas. <3 Itse käytän vain riisikakkujen päällä (koska muuten lähtisi varmaan ihan käsistä :D), mutta sekoittuu ihan satavarmasti rahkan ja puuron joukkoon, tai minkä joukkoon sitä ikinä tahtookaan laittaa! Ainoa, mikä siinä vaati mulla totuttelemista, on tuo väri. En edes viitsi kertoa minkä väristä se on, jokainen voi itse päätellä. :D Mutta tätä tosiaan suosittelen! Samasta on makeutettu versio olemassa myös, mutta itse olen (tietysti) ehdottomasti tämän makeuttamattoman kannalla. Herkkua!

Oman elämänsä pölvästi.

Luulin, ettei mulla olisi ollut oikeastaan mitään asiaa. Piti kertoa pelkästään päivän treenistä ja sapuskasta. Olinpas pahasti väärässä.. Mennään tällä tänään! Huomenna sitten sitä jalkatreeniä, että saadaan lihakset taas kipeiksi! Jee..

maanantai 12. toukokuuta 2014

Katoavia hihoja ja lisäpainohooveria

Kuudelta ylös ja treeniä kahdeksan ja yhdeksän välillä. Tällaisissa aikatauluissa toimin parhaiten! Vaikka muuten en toimi aikatauluissa kovin hyvin, jos ne on liian tiukkoja.. :') Noin yleisesti ottaen tällaiset aikataulut kuitenkin sopii ja saan jotain aikaiseksikin, sen sijaan, että toljottaisi kelloa ja miettisi milloin sitä treenaa (tai tekee jotain muuta). Sellaisina päivinä yleensä kaikki vain lykkääntyy. Sitä tulee helposti ihan saamattomaksi. Ja minähän en voi sietää saamattomuutta, etenkään omaani, joten ei siitä sellaista hyvää fiilistä koskaan tule. Yleensä arjessa on kuitenkin sen verran aikataulua, että päivissä on tekemisen meininkiä. Joskus liikaa ja joskus sopivasti. Eilen liikaa ja tänään sopivasti. Tämä on siis laakista parempi päivä kuin eilen!

Tota reenasin!

Pääsin tekemään selkä-/hauistreeniä (+vatsoja) tuonne treenihuoneeseen, jossa oli kaikki normaalit vermeet, eli kolmeen viikkoon ensimmäinen tämmöinen kyseinen treeni! Mutkatankoa tulikin käytettyä Arnold's 21:ssä ja kulmasoudussa. Kaikki treenin liikkeet meni superina/vuoropareina ja näitä pareja oli viisi. Ja heti meni liikkeet perille, kuten yllä oleva kuva havainnollistaa. ;)

Tän paidan hihat senkun kutistuu.

Vatsalihasliikepuolelta sain taas ilokseni sen parinkympin kiekon selälle, että saa vähän haastetta koko touhuun! Mulle on pitkälti turhaa tehdä hoovereita ilman lisäpainoa, kun siinä tulee törrötettyä ikuisia aikoja, kuten muinoin. Aina välillä multa kysellään miten sen painon sinne selkääni saan kun yksin tuolla olen ja olen siitä joskus tehnytkin kuvallisen opastuksen, mutta en muista missä postauksessa sellainen on. Tässä siis kuvallista ohjetta uudelleen!


Nostetaan levypaino penkin tai jonkin muun sopivan päälle ja pidetään sitä pystyssä. Käännytään ympäri ja asetellaan se alaselän seudulle ja otetaan paino reppuselkään. Mennään lattialle polvilleen. Siitä kumarrutaan toisen käden varaan ensin. Toinen käsi pitää vielä painoa selällä. Sitten kun painolle on löytynyt tukeva kohta, irroitetaan toinenkin käsi. Ja siitä sitten hooveriin. Kun siinä on tarpeeksi törrötetty, lössähdetään lattian pintaan ja kiepautetaan paino selältä toisen käden avulla pois. Se on siinä. Koskaan ei tässä tavassa ole ollut mitään hankaluuksia, eikä koskaan ole paino pudonnut selältä pois. Joskus muinoin riuhdoin painon selälle makaamalla lattialla valmiiksi. Se oli hirveetä riuhtomista se!

Russian twistiäkin pitkästä aikaa.

Tunti ja kahdeksan minuuttia tuli riehuttua ja hiki tuli. Sitten pikapikaa suihkuun ja päivän muiden aktiviteettien pariin. Vaikka pikapikaa on näissä jalkojen ja kankkujen domseissa aika liioiteltu käsite. :D Vielä ne on vasta alussa, huomenna pahempi. Toivottavasti ei paljoa. Au.


Ruokana piiiitkästä aikaa raastewokkia. Tai "wokkia". Kun ei sitä wokata, vaan wokkipannu nyt vaan on sopivin tämän tekemiseen. Raastoin pari perunaa, jokusen porkkanan ja kesäkurpitsaa. Sekaan pääsi myös kidney -papuja. Kesoa lappasin jälkikäteen lautaselle lisää, tämän Valion raejuuston kaveriksi. Kun vähän on vaan liian vähän. Paljon on sopivasti.

Huomenna loikkaan crossarille aamupäivällä. Iiih! En edes muista milloin viimeksi sain crossauttaa. Huomenna. <3

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Treeniviikko 19

Blogihistorian ensimmäinen suomalainen treeniviikko takana! Vähän soveltaen mentiin, kun ei ollut ihan niitä kaikkia normaaleita vermeitä viikon alusta lähtien, sekä treenipäivät vaihtelivat muutenkin. Siinä samassa treenien sisällöt. Mutta vähintään kerran tuli tehtyä lihasryhmät läpi tällä viikolla, enkä enempää oisi pyytänytkään. Tältä viikko näytti:

Maanantai: selkä, hauikset. Kesto: 1:01min.

Tiistai: jalat, kyljet. Kesto: 48min.

Keskiviikko: 6.85km kävelylenkki. Kesto: 1:44min, keskisyke: 108, max: 140. Keskivauhti: 15:09min/km.

Torstai & perjantai: lepo.

Lauantai: olat, ojentajat, vatsa. Kesto: 58min.

Sunnuntai: jalat. Kesto: 1:05min.


Viikon kaksi ensimmäistä treeniä tuli tosiaan tehtyä ilman treenihuoneen perussisältöä. Käytössä oli vain pari käsipainoa, joista toki sai selkä-/hauistreeniin aivan tarpeeksi painoa, mutta tiistain jalkatreeni tuli tehtyä seitsemällätoista kilolla alusta loppuun ja se ei ole lähimainkaan tarpeeksi. Silti ehdottomasti parempi kuin ei mitään! Sai silläkin lihaksiin kipua ja kankkuja vähän eloon sen tunti- ja päiväkausien istumisen jäljiltä.

Keskiviikon kävely meni seutuun tutustuessa kameran kanssa, eli ei se mitään järjetöntä liikuntaa ollut koko ajan. Paikoittain kyllä. Mäkistä seutua täällä on ja paljon noita reittejä täällä menee. Ei heti lopu tutkiminen kesken!

Pohjetreeniä minirimpuloille.

Torstai ja perjantai oli lepopäiviä. Tavallaan. Ei kyllä olleet kropalle lepoa laisinkaan, mutta treeneistä lepoa kyllä. Ne menivät suureksi osaksi (jopa melkein kokonaan) tavaroita siirrellessä, nostellessa ja järjestäessä. Sellaisen jälkeen kroppa huusi hoosiannaa! Eilen sai tehtyä ensimmäisen treenin täällä treenihuoneen täydessä varustuksessa ja tänään toisen. Jalat oli tänään vuorossa ja sai aika paljon fiksata treenihuonetta kuntoon, ennen kuin aloittamaan pääsi. Lähinnä noita kumimattoja sai asetella optimipaikoille ja vihdoin ne oikeat paikat sieltä löytyi. Ihan supertäysillä en uskaltanut heti tehdä, kun edellisestä kunnon jalkatreenistä on sen kaksi viikkoa. Ehkä sellainen 95% tuli annettua ja se kyllä riitti! Sain kokea nyt senkin miltä tuntuu nuo portaat kävellä heti treenin jälkeen ylös. Ei ollut hauskaa. :D Sain vielä palata uudemman kerran alas ja taas ylös, kun en saanut ensimmäisellä kerralla pyykkejä sieltä mukaani, jotka piti narulta tyhjentää uusien tieltä. Ehkä kamalinta noita portaita on kuitenkin kävellä siinä päivän tai parin päästä jalkatreenistä. Voi olla itku silmässä, jos on kunnolla saanut koivet kipeiksi. Nyt toivon palautuvani keskiviikkoon, jolloin seuraavaa jalkarääkkiä oisi luvassa. Katsellaan miten muijan käy!

Viime viikko oli totaalilepoviikko ja lasken kyllä tämän viikon kevyeksi viikoksi, sillä normaaliin nähden meni selkeästi kevyemmällä tavalla. Tästä alkaa sitten raskaat. Kolme tai neljä.

Lonkatkin auki ennen jalkatreeniä.

Lautaselle lapattiin tänään sitä, mitä nopeiten sai, koska aikataulut. Tämä tarkoitti tietysti perunaa pakkasesta (nää Oolannin ristikkoversiot on melkein kuin sipsejä söisi, ilman sitä kaikkea sontaa.. NOMNOM) ja jääkaapista kesäkurpistanpuolikasta, joita oli sinne pari jäänyt kun niitä aiemmin tehtiin.


Huomenna startataan toivottavasti sellainen normaali treeniviikko! Varsin mukavaista viikkoa ihan jokaiselle!

lauantai 10. toukokuuta 2014

Hapotuksia ja plätytyksiä

Taas on kiirusta pitänyt ja blogin päivittäminen senkun harvenee. Mutta tästä se taas normalisoituu, kunnes sitten taas tapahtuu jotain suuria. Niitä semmosia suuruuksia ei ole ihan heti näköpiirissä, joten eiköhän tässä päästä siihen viidestä kuuteen postausta viikossa -tahtiin taas!

Eiliselle suunnittelemani treeni siirtyikin tälle lauantaille, mikä on siis normaalisti viikon lepopäiväni.  Torstaina saapui muuttokuorma heti aamusta ja siinä järjesteltiinkin tavaroita seuraavat yksitoista tuntia. Laatikoiden kantamista paikasta toiseen, purkamista ja kaikkea sellaista. Jaloillaan sitä oli sen koko ajan ja voi pyhä sylvi, että jalat huusivat hoosiannaa. Eikä kädet, hartiat tai selkä päässyt yhtään helpommalla. Sitä kun seuraavana aamuna heräsi, oli olo kuin jyrän alle jäänyt. Eipä tullut mieleenkään alkaa treeniä vääntämään sinä päivänä! Eilen saatiin viimeiset tavarat paikoilleen ja tänään pystyi jopa keskittymään treeniasioihin. Pääsin siis korkkaamaan treenihuoneen nyt kun siellä on kaikki tavarat paikoillaan!

Etsi kuvasta kenkä.

Treeni olikin kummallisesti iltatreeni, taisi tapahtua tuossa kuuden ja seitsemän välillä. Aamulla ei oikein irronnut, vielä uuvuttaa nämä muuttotouhut sen verran, että sitä tahtoo olla hyvin syönyt ja totaalisen varmasti herännyt, ennen kuin treeniä kykenee edes ajattelemaan. Illalla kykenin, kauppareissujen ja ruokailujen jälkeen. Olkapäät, ojentajat ja vatsan päädyin tekemään. Modifoituja treenejä nämä on vähän kaikki tällä viikolla, kun päivät on niissä vaihtuneet toisiin, eikä kaikkia lihasryhmiä voi treenata niissä treeneissä, missä ne normaalisti ovat mukana. Tässä treenissä olisi normaalisti myös hauikset, mutta jätin pois, koska niiden vuoro on jo ylihuomenna. Samoin huomisesta treenistä jää luonnollisesti pois olkapäät, koska ne tuli tehtyä vasta nyt tänään. Vatsa tässä treenissä ei ole normaalisti mukana, mutta niitä on tullut tehtyä vasta kerran tähän viikkoon, joten pääsivät mukaan nyt.

Treeni taisi mennä hyvin perille, kun tässä tämänhetkisiä tuntemuksia fiilistelen. Hirvittää jo nyt, millaisia kipuja tästä seuraa. Olkapäitä hapotti niin maan perkuleesti ja ojentajissa oli tuntuma täysin kohdallaan. Ojentajat mulla tulee aina kipeiksi, joskus tosi kipeiksi. Saati sitten, kun alla on tällainen tauko; tässä on jo kaksi viikkoa mennyt rikki edellisestä. Treenin aikana kädet meni jo ihan hyytelöiksi. Loppuun olin vihkoon kirjoitellut vatsaliikkeiksi vatsat pallon päällä ja sitten voimapyörän, jotka pitäisi superina tehdä. No mielelläni oisin tehnyt, jos oisin kyennyt..


Normaalisti rullaan lattian pintaan. Nyt riitti yksi toisto tuohon ja se oli siinä. Kädet oli ihan velliä. Ei hyytelöillä oikein rullata. Joskus toiste sitten! Pallolla rutistelin tämän vuoksi ylimääräisen sarjan. Hapotti ylimpiin vatsalihaksiin niin, että melkein oksetti. Meni ihan kramppiin. Kaikesta kamalinta on se viimeinen rutistus aina, jonka jälkeen siitä pitää kyetä nousemaan vielä pois. Se hapotus on aika kamalaa.

Treeni meni näpsäkästi läpi alle tunnissa ja uusi treenihuone toimi ainakin tämän treenin kohdalla loistavasti. Huomenna nähdään miten hyvin se oikeasti toimii, kun se raskain treeni on edessä, eli jalkatreeni. Siinä pitää kaikki olla paikoillaan just eikä melkein, jotta keskittyminen on sitä mitä pitääkin ja saa aikaan hyvän treenin. Toivotaan parasta! ;)


Pinaattiplättyjä varten ostin riisijauhoa kaupasta. Muutoin ainekset olivat samat kuin aina ennenkin mun plättysissäni, mutta tämä jauho oli nyt tosiaan ensimmäistä kertaa riisijauhoa. Tätä ennen olen käyttänyt jauhosekoitusta, jossa toki on riisijauhoa, mutta sen lisäksi myös peruna- ja tapiokajauhoa. Ja xanthan gumia sidostamassa sitä kaikkea. Nyt siis pelkällä riisijauholla ja jännitys oli suuri, että pysyykö ne sillä kasassa, kun kananmunankin korvaan sillä No Eggillä. Sen kanssa ei olla aina näissä asioissa onnistuttu. ;) Ja ensimmäinen plätty menikin kokkeliksi. Koitin tehdä yhtä ohutta kun aiemmin, mutta se ei kasassa pysynyt. Seuraavasta tein hieman paksumman ja se onnistuikin jo hienosti, siinä missä sitäkin seuraavat. Jee! Tällä kertaa en erotellut plättyjä toisistaan vaan halkaisin vain pinon kahtia. Toinen puoli mulle ja toinen miehelle. Viisi tai kuusi plättyä siinä on pinossa, vaikka taitaakin näyttää vain yhdelle superpaksulle letulle. :D

Ja etualalla kokkelinpuolikas.

No entäs se maku sitten? Ensimmäiset palat söin suurella ruokahalulla MMMMHHHHH -äänien saattelemana (:D). Ja sitten sieltä hyökki läpi se riisijauhon maku. Mulle tuli siitä mieleen riisipuuro! Ja miksi se on huono juttu? No kun en tykkää riisipuurosta. En ole koskaan tykännyt. Jännä juttu, että tykkään riisistä, riisikakuista, riisiproteiinista, riisinuudeleista.. Mistä vain, mutta en riisipuurosta. Enkä nähtävästi ihan hirveästi riisijauhosta sen vuoksi. Mutta annan kyllä uusia mahdollisuuksia näille. Eiköhän me jatkossakin syödä ainakin kerran viikkoon pinaattiplättyjä. :)

Tätäkin on syöty.

Nyt loppuillan sohvaa ja telkkaria. Ja huomenna tosiaan ensimmäinen kunnon jalkatreeni kahteen viikkoon. Sattuu jo valmiiksi! Parhautta! Mukavaista viikonlopun jatkoa!

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Takaisin luontoon

Tänään pääsin ensimmäistä kertaa täällä kävelylle ja samalla ensimmäistä kertaa kävelylle Suomessa sitten Suomesta lähdön, eli aikaa on ehtinyt kulua sellaiset kaksi ja puoli vuotta ainakin. On ollut ikävä metsää, pururataa ja järviä. Onneksi niitä on nyt kaikkia tässä. Niin lähellä, että pitkälti riittää, että astuu ulos.


Ilma oli aika kirpakka, pakkasen puolella kun kuudelta herättiin, mutta pari astetta plussalla kun siinä kahdeksan-yhdeksän välillä astuttiin ulos. Mitään lämpökerrastoa mulla ei täällä ole mukana, en tajunnut sellaista etukäteen paketissakaan lähettää, mutta keksin kyllä keinot saada lämpöä tuonne tuulipöksyjen alle. Sinne mahtui hienosti 3/4 -mittaiset treenipöksyt, joiden puuttuvan pituuden kompensoin pitkävartisilla urheilusukilla + pitkävartisillä villasukilla. Ja hyvin pärjäsi!

Nää on taas kännykkäkuvia, kuten huomaa.

Auringossa oli jo siihen aikaan niin lämmin, että hanskat sai ottaa pois. Mutta varjossa sitten taas jäätyi pää ja sormet - ja kankut! Onneksi oli huppu ja karvaisemmat hanskat. Kankuille ei nyt oikein mitään voinut.. Mitään suurempaa suunnitelmaa meillä ei lenkille ollut. Lähinnä tutustuttiin seutuun ja katseltiin, että mitä kaikkea täällä onkaan. Isoa putkea kannoin kamerassa mukana, joten hikilenkkiä ei koko touhusta ollut tarkoituskaan tulla. Lisäksi meidän kanssa pysähtyi juttelemaan parikin herraa, joista toinen aika pitkäksikin aikaa, joten siinä tuli seisoskelua normaalia enemmän.


Tästä lähtee noita pururatoja ja luontoreittejä varmaan niin paljon kun ikinä vain jaksaa kävellä. Tänään tutkittiin vain pintapuolisesti niitä. Ja metsää. Tahtoi metsään ja sinne piti tosiaan päästä. Jonkin verran sai siis tallustella pitkin juurakoita ja sammalmättäitä. Ihanaista. <3

Yksi järkkärikuvakin.

Eilisestä oli (on) koivet arkana ja vähän ne siinä meinasivat jäykistyä kunnolla. Onhan viimeisestä kävelylenkistäkin aikaa yli kaksi viikkoa! Tässä on vain istuttu tämä väliaika, näin yleisesti ottaen. Hyvin meni lenkki silti ja sitä ei haitannut edes ajoittain kurniva nälkä. Kotona kyllä odotti ruokaa.

Pituutta kävelyllä oli 6.85km ja aikaa kului 1:44min. Keskisyke oli 108 ja maksimit 140. Kivaa oli. Kohta taas uudelleen ja lukuisia kertoja senkin jälkeen!


Taas syötiin samanlaista ruokasettiä kun kaikkina viime päivinä. Viimeistä kertaa! Huomenna saapuu tavarat ja pinaattiplättytarvikkeet oottaa jo tekijäänsä. Mmhhh on ollut ikävä.. Tänään siis jälleen jokin pakastevihannessekoitus (Findusin Malesia?) ja sitten uusi perunarakkaus. Ristikkoperunoita! <3 Vaikka näiden nimi taisi olla vohveliperunat.. Jälleen kerran siis sisältävät pelkkää perunaa ja rypsiöljyä. Ja jälleen kerran itse lotrasin lisää (valkosipuli-)öljyä ja suolaa ripottelin päälle. Ihan hirvittävän hyviä repunoita. Näitä kiitos lisää jatkossakin. Kuva on otettu isolla putkella, en jaksanut vaihtaa normaalia objektiivia paikoilleen. Tähtäsin siis tyyliin toiselta puolelta koko kämppää, jotta se mahtui kuvaan. :D Siksi siitä vähän heikosti näkyy tuo aterian sisältö.

Kokeeksi ostettiin nyt sitä Valion pehmeää raejuustoa. Koostumus lupaili maailman parhautta, se kun muistutti meidän Saksalempparia, eli maailmanparhausraejuustoa. Mutta maussa se hävisi sille paljon. Kivaa se oli, mutta ei niin kivaa, että sitä säännöllisesti tulisi kaappiin ostettua. Ei sitä silti tarvinnut nenästä kiinni pidellen syödä, söisin kyllä toistekin. ;)

Huomenna tosiaan tulee muuttofirma tuomaan meille kaikki tavarat, joten siitä tulee lepopäivä. Perjantaina treenataan taas normaaleilla välineillä. Iso JEE. \o/